Maailmassa ei ole kovin montaa koirarotua, joista tulisi ihmisille sellaiset fiilikset, että rotu on jotenkin vaarallinen. Mutta bullterrierit ovat sellaisia. Johtuuko se siitä, että ne ovat alun perin jalostettu Englannissa taistelukoiriksi, vai mikä muu siihen olisi syynä? Bullterrierithän ovat kantarodultaan vanhaaenglanninbulldoggia, joista tämä uusi rotu syntyi jo 1800-luvulla. Mutta laitettakon merkille, että lajille tyypillisen pään muodon laji sai vasta 1900-luvulla, mutta ei ole oikein selvää että mitä rotua apuna käyttäen se saatiin.
Mutta miksi sitten monet pelkäävät bullterriereitä? Ne ovat itsepäisiä koiria, mutta silti kovin ystävällisiä ja rakastavat olla ihmisten parissa ja vihaavat yksin olemista. Etenkin lapsia ne rakastavat ehdoitta, ja onkin hyvä opettaa jo pennusta lähtien itsehillintää, jotta ei taaperoikäiset olisi koko ajan nurin bullterrierin osoittaessa rakkautta. On totta, että niillä on pelottavan vahva purukalusto ja ne ovat fyysisesti vahvoja myöskin, mutta kaikki tämä on vain siksi, jotta se olisi pärjännyt härkätaisteluissa. On syytä muistaa, että oikein koulutettu bullterrieri ei ole se, joka ensin hyökkää muiden kimppuun vaan se on itse rauhallisuus. Mutta jos ei ole varma siitä, että koira tottelee 100 %, on ehkä parempi pitää koira hihnassa jotta vahingoilta vältytään. Koiralla kuitenkin ON tappeluvietti olemassa ja uhattuna se saattaa tehdä pahaakin jälkeä kimppuunsa hyökänneelle. Sillä itsellään on korkea kipukynnys eikä ne aina välitä toisista koiristakaan. Haastetta kouluttamiseen vain tuo se pikku seikka, etteivät bullterrierit ole niitä kaikkein miellyttämishaluisempia rotuja, joten omistajalta vaaditaan lujaa tahtoa ja kärsivällisyyttä oman bullterrierinsä kanssa. Ne osaavat olla dominoivia ja niiden tulisi nähdä oma paikkansa hierarkiassa siellä missä pitääkin eli omistajansa alapuolella. Niin ja saman tein koko perheen alapuolella.